22.5.2017

Kari ”Coach Kari” Helander

Tämä artikkeli kuvineen ja videolinkkeineen on suoraan lainattu 18.5.2017 Helsingin Sanomista.

Valmentaja Kari Helander suosi urheilullista lastaan toisten lastensa kustannuksella – nyt hän opettaa muita vanhempia välttämään saman virheen


Vanhempi voi olla harrastavan nuoren voimavara tai lannistaja, sanoo Kari ”Coach Kari” Helander. Hän koki itse lapsena, miltä vaativa isä tuntuu. Helander on myös Anja Snellmanin vieraana HSTV:n Arka paikka -keskusteluohjelmassa.

Videoklipsi Arka Paikka-ohjelman (HSTV) haastattelusta.


TAKTIIKAT oli hiottu. Kundit olivat valmiina koitokseen.

Kari Helander johdatti valmentamansa varhaisteini-ikäisten jalkapallojoukkueen pukukopista kentälle.

Yhtäkkiä pojat lamaantuivat.

”Ne näki, että ’voi ei, noilla on nuo kaksi huippupelaajaa’”, Helander, 58, sanoo.

Helander komensi koko poppoon takaisin pukukoppiin. Hän sanoi, että ei se näin mene. Että me olemme treenanneet ja meillä on hyvä jengi.

Tunnelma ei noussut. Helander päätti kokeilla jotain muuta. Hän oli lukenut, että lihasten pullistelu nostaa testosteronitasoja ja vähentää stressihormonin määrää.

”Sanoin, että nyt pullistelemaan peilin eteen. Siellä oli rimppakinttujen ja narukäsien näyttely, mutta pikkuhiljaa kundit alkoi näyttelemään toisilleen, että ’katsos tätä hauberia!’ Sanoin, että nyt me mennään kentälle niin, että hyvä kun edes mahdutaan sinne!”

Voitto tuli, mutta ei se ole homman pointti.

Pointti on se, että Helander sai luotua nuoriin itseluottamusta, ja itseluottamuksesta tulee menestyviä urheilijoita ja – ennen kaikkea – iloisia urheilijoita.

Kari Helander eli ”Coach Kari” on tehnyt pitkän pelaaja- ja valmennusuran nuorten parissa. Nykyään Helander on vanhempien valmentaja, eli hän luennoi aikuisille siitä, miten nuorta kannattaa tukea urheiluharrastuksessa.

Oman lapsuutensa ja omien lastensa ansioista Helander tuntee aiheensa. Hän ja hänen isänsä ovat kumpikin tehneet virheitä, jotka Helander haluaisi vanhempien välttävän.

Kari Helanderin isä keräsi poikansa urheilusuorituksista leikekirjan.

HELANDER oli nuorena espoolaisena lahjakas urheilija, ja Helanderin isä huomasi sen varhain.

Helanderin mukaan isä oli rakastava vanhempi, mutta hän ei osannut näyttää sitä oikealla tavalla.

”Jos tein kaksi maalia pelissä, isä kysyi, että mikset tehnyt kolmea. Äidille olin hyvä sellaisena kuin olen, isälle en tuntunut koskaan riittävän. Isä yritti elää omaa toteutumatonta urheilu-uraansa minun kauttani.”

Helanderiin lapsuus ja nuoruus olivat urheilua, urheilua ja vielä vähän urheilua. Jalkapallo oli hänen päälajinsa. Hän pelasi Mestaruussarjaa, joka vastaa nykyajan Veikkausliigaa.

1980-luvulla parikymppinen Helander pääsi armeijan jälkeen pelaamaan Yhdysvaltoihin Florida Strikers -joukkueeseen. Sen piti olla vain lyhyt komennus, mutta Helander rakastui, meni naimisiin ja hankki lapsia Yhdysvalloissa.

Hän pelasi kolmekymppiseksi asti jalkapalloa puoliksi ammatikseen, kunnes erään ottelun tiimellyksessä tulevaisuus sai uuden suunnan.

HELANDERIN joukkuetoveri heitti sivurajaheiton, ja Helander otti pallon haltuunsa. Hän lähti juoksemaan, mutta kaatui yhtäkkiä maahan. Vasemmasta jalasta oli kadonnut kantokyky.

”Ihmettelin, kuka oli potkaissut minua niin kovaa jalkaan, mutta ympärillä ei ollut ketään.”

Helanderin vasemman jalan akillesjänne oli katkennut.

Sairaalassa hän kysyi lääkäriltä, koska pääsee pelaamaan. Lääkäri sanoi, että hänen päämääränsä ovat vähän erilaiset.

”Sanoin, että juu juu, mutta koska pääsen pelaamaan.”

Lääkäri sanoi, että tavoitteena on leikata jalka niin, ettei Helander linkkaa loppuelämäänsä.

”Sanoin, että juu juu, mutta et vieläkään vastannut siihen kysymykseen: koska pääsen pelaamaan?”

Jalkapalloura loppui siihen.

Tilanne ei ollut hyvä. Helanderilla oli vaimo ja kolme lasta. Pelaamisella ei enää rahaa tehty, joten Helander valjasti käyttöön Suomessa hankkimansa kaupallisen koulutuksen. Hän meni töihin suomalaiseen huonekaluliikkeeseen ja eteni firmassa Yhdysvaltain-maajohtajaksi. Helander oli hommissa vuosia, kunnes Suomen lama iski myös tuohon yritykseen.

Ehkä hyvä niin, sillä se antoi Helanderille mahdollisuuden palata urheilun pariin.

”Tuli olo, että haluan antaa urheilulle takaisin, koska olin itse saanut siitä niin paljon.”

Alkoi ura Coach Karina eli vapaasti suomennettuna Koutsi-Karina lasten ja nuorten valmennuksen parissa.

ENSIMMÄINEN valmennettava joukkue Yhdysvalloissa oli Helanderin mukaan ”kuin muovailuvahaa”. Se on kiertoilmaus sille, että joukkue oli kelvoton.

Kahdessa ensimmäisessä ottelussa tuloksena olivat tappiot 11–0 ja 6–0.

Helander ei kuitenkaan luovuttanut, ja voittoja alkoi tulla.

Helanderin valmennusfilosofia perustui muun muassa henkiseen vahvuuteen. Pojat oppivat itseluottamusta nopeasti.

”Olimme menossa finaaliotteluun. Tulin koppiin ja kysyin, että mikä meno. Yksi kundi – 12-vuotias – nousi pystyyn ja julisti, että ’koutsi, minä tulen olemaan ottelun arvokkain pelaaja, tulen pitämään kädessäni mestaruuspokaalia ja olen Sports Illustrated -lehden kannessa.’”

Joukkue voitti lopulta useita mestaruuksia peräkkäin.

HENKISEN vahvuuden lisäksi Helanderin filosofian ydintä on avoin keskustelu sekä pelaajien että vanhempien kanssa.

Juttu on nimittäin niin, että urheilijanuoren vanhemmat voivat olla joko painajainen tai voimavara.

Aina silloin tällöin Suomessakin otsikoihin nousee tapauksia, joissa nuorten urheilijoiden vanhemmat ovat joutuneet käsikähmään toistensa tai valmentajan kanssa.

Tällaiset tilanteet voitaisiin välttää, jos valmentaja ja vanhemmat keskustelisivat enemmän, Helander sanoo.

”Yhdysvalloissa juttelimme niitä näitä vanhempien kanssa pelin jälkeen. Suomessa se menee usein niin, että kun peli on ohi, viimeisetkin autot ovat äkkiä poistuneet parkkipaikalta.”

Puhumattomuus voi johtaa jännitteisiin vanhemman kanssa.

”Vanhempi kannattaa ottaa lähelle. Hän voi olla silloin valtava voimavara, mutta pahimmillaan hän voi olla sellainen riesa, että sitä miettii, miksi koskaan lähti juniorivalmennukseen.”

Helander tietää Suomen tilanteen, sillä hän toimii nyt Suomessa. Kuutisen vuotta sitten hän tuli takaisin Suomeen hoitamaan sairastuneita vanhempiaan. Nyt hän on mukana muun muassa Esport Eaglesin toiminnassa ja tekee yhteistyötä Haukilahden urheilulukion kanssa.

HELANDERILLA ei ole psykologin, liikunta-alan saati pedagogin koulutusta. Valmentajana hän on itseoppinut.

”Olen sitä mieltä, että minulla on sen verran kokemusta näistä hommista, että minulla on paljon annettavaa.”

Helander koki poikana, miltä vaativa isä tuntuu. Hän tietää pelaajana ja valmentajana, millaista pukukoppielämä on, ja hän on kohdannut satoja vanhempia ja nuoria Yhdysvalloissa ja Suomessa.

Lisäksi hän on oppinut kolmen pojan isänä, millaista on olla liian vaativa vanhempi. Kaikki Helanderin lapset eivät nimittäin olleet yhtä innostuneita urheilusta.

”Jos muut pojat kyselivät vaikka kalaan, usein tuli lähdettyä sen urheilijapojan kanssa mieluummin vaikka koriskentälle. Voi että se harmittaa jälkeenpäin, ettei ollut tasapuolinen.”

Ihan kuin hänen nykyään edesmennyt isänsä: Helanderin sisko jäi isältään paitsioon, koska tätä kiinnosti lähinnä urheilullinen Kari.

”Isä sanoi viimeisinä vuosinaan, että voi että kun olisi tajunnut.”



SUOMI on Helanderin mukaan maailman kärkimaita siinä, kuinka suuri prosentti varhaisteineistä lopettaa urheiluharrastuksen seuratoiminnassa. Tämän ehkäisemiseksi kannattaisi keskittyä siihen, onko nuorella kivaa, Helander sanoo.

”Se on sen lapsen tai nuoren, ei vanhemman harrastus. Kerran vuodessa voisi ottaa varikkopysähdyksen ja käydä läpi, kiinnostaako laji vielä, ja jos kiinnostaa, millä tasolla. Ja mitä lapsi ikinä sanookaan, tukee lasta siinä päätöksessä.”

Myös arvoja olisi tärkeää opettaa, Helander sanoo. Treeneistä tullessa automatkalla ei esimerkiksi kannata aina kysyä, montako maalia teit. Voi vaikka kehua, kuinka nuori auttoi joukkuetoveria: syötti jalkapallon maalintekijälle ja asetti jouk­kueen edun omansa edelle. Siitä taidosta on hyötyä aikuisena.

”Terve uhrautuminen on toisten auttamista. On sosiaalinen vahvuus, kun osaa auttaa muita sen sijaan, että ajattelisi aina ensisijaisesti omaa etuaan.”

Tämä saattaa kuulostaa ihan pehmoiselta. Mitalejahan sieltä kisoista mennään hakemaan.

Juuri tämä on suomalaisten ongelma, Helander sanoo. Se on sitä tuloshakuisuutta, joka synnyttää epäonnistumisen pelkoa, ja pelko luo huonoja tuloksia.

”Jos asetetaan liikaa paineita, moni lopettaa lajin, koska se tuntuu niin ahdistavalta ja puisevalta.”

Parhaisiin tuloksiin voitaisiin siis ehkä päästä paradoksaalisesti niin, että ei painoteta tuloksia.

Ja toisaalta, jos niitä tuloksia ei näinkään tulisi, niin mitä sitten?

Urheiluahan se vain on.


Helander on myös Anja Snellmanin vieraana HSTV:n Arka paikka -keskusteluohjelmassa. Katso koko haastattelu tästä.
Kari Helander Anja Snellmanin haastattelussa

00:40 / 15:49


Fakta

Kari Helander


Kuka?

Kari Helander eli ”Coach Kari” on 58-vuotias vanhempien, valmentajien ja urheiluseurojen valmentaja. Asuu Espoossa vaimon kanssa. Kolme aikuista poikaa asuvat Yhdysvalloissa.

Mistä tunnetaan?

Luennoi urheiluseuroissa ja kouluissa vanhemmille siitä, miten nuorta voi tukea urheiluharrastuksen ja koulun parissa. Kannustaa avoimeen keskusteluun sekä arvojen ja henkisen vahvuuden korostamiseen silkan tuloshakuisuuden sijaan.

Mistä ei tunneta?

On innokas golfaaja ja Rolling Stones -fani. Helander on käynyt useilla Rolling Stonesin keikoilla sekä Suomessa että Yhdysvalloissa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti