29.5.2017

Johtokunnan kevätterveiset - puheenjohtajan nuija vaihtaa omistajaa

Kuvan maalasi 1B-luokan Kiia

Auroran koulun johtokunta (2013 - 2017) pitää tällä viikolla viimeisen kokouksensa. Samalla päättyy johtokunnan kausi ja oma kauteni puheenjohtajana. Uusi johtokunta valittiin huhtikuussa vanhempain-kokouksessa. Oli ilahduttavaa, miten moni vanhempi oli ehdolla johtokunnan jäseneksi. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan varsinaisten jäsenten paikoista päästiin jopa äänestämään!

Vuonna 2013 kirjoittelin Auroran koulun blogiin ensimmäisen tekstini  johtokunnan uutena puheen-johtajana. Suora lainaus sen hetken ajatuksista: Tämän johtokunnan kaudella Aurora tulee elämään läpi ison muutoksen: toimintakauden loppuessa meillä on Lippajärvellä  uusi hieno koulurakennus, valtakunnan ja koulun tasolla uudet opetussuunni-telmat, koululla uusi rehtori sekä uusia opettajia, kun pitkään Aurorassa toiminut kaarti siirtyy viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Kaikki tämä ennalta odotettu on tietysti kauden aikana tapahtunutkin. 

Vanhasta blogitekstistä pystyy lukemaan myös epävarmuuden, jota tulevat muutokset tuolloin aiheuttivat. Puoli koulua oli lähdössä Kalajärvelle väistöön, ja se aiheutti monenlaisia tunnelmia ja huolta. Kuten jälkiviisaina tiedämme, koulutyö kahdessa toimipisteessä onnistui ja väistö Pohjois-Espoossa sujui lopulta hyvin.  Blogiteksti jatkuu: Tulevan vuoden aikana pyrimme edelleen aktiivisesti vaikuttamaan siihen, että kaupunki löytäisi itse rakennushankkeen ajaksi pysyvämmän väistötila-ratkaisun, jossa koko koulua ei hajasijoiteta aina lukuvuodeksi kerrallaan. - Uuden koulun rakennus-vuodet vietettiinkin yhteisellä tontilla Järvenperässä, ja juuri valmistuneeseen koulurakennukseen päästiin muuttamaan aikataulussa syksyllä 2016.
  
Jos epävarmuus tulevasta väritti johtokunnan alkukautta, loppukausi vietettiin valmiiden suunnitelmien ja niiden toteutuksen keskellä. Rakennushanke eteni, uusi rehtori johti koulua, johtokunta rauhoittui omien kokousasioidensa äärelle ja sai seurata koulun toimintaa enemmän sisällöistä kuin puitteista käsin. 

Johtokuntakauden sisältökysymyksistä nostan isoimmaksi asiaksi uuden opetussuunnitelman hyväksymisen. Ops:n yhteydessä Auroran koulu otti  rohkean askelen, kun kielitarjottimelle tuotiin englannin ja A2-ruotsin lisäksi kiina A1- ja A2-kielenä. Vastikään kuulin, että kaikkia kielitarjotti-mella olevia kieliä on myös tänä keväänä innokkaasti valittu, joten ensi lukuvuonna Aurorassa opiskellaan jälleen niin englantia, ruotsia kuin kahta eripituista kiinan oppimäärää. 

Uudessa koulurakennuksessa on nyt vietetty ensimmäinen lukuvuosi ja koulu pyörii iloisesti niin pitkäaikaisten kuin uusien henkilökunnan jäsenten voimin. Mielestäni Aurora on selvinnyt muutos-vaiheissa hienosti. Koulu on ottanut monta askelta uuteen aikaan, mutta toiminta-ajatuksesta on tunnistettavissa sama lapseen, yhteistyöhön, esteettömyyteen ja itseilmaisuun uskova Aurora kuin ennenkin. 

Tässä vaiheessa kevättä on hyvä kiittää oppilaita ja koulun henkilökuntaa kuluneen lukuvuoden uurastuksesta ja vanhempia koulutyön tukemisesta. Johtokunnan puolesta toivotan teille kaikille ihanaa kesälomaa! 

Lämmin kiitos Osmolle, Leenalle, Susannalle, Mikalle ja Tonylle sekä kaikille varajäsenille yhteistyöstä tämän johtokunnan vuosina. Erityiskiitos Ulriikalle kokousten valmistelusta. Puheenjohtajan nuija siirtyy nyt Susanna Korpijaakko-Öhmanille. Toivotan Susannalle ja uudelle johtokunnalle antoisia työskentelyvuosia ja onnea matkaan! 

Anu Arvonen, pj ja kahden teinipojan äiti

26.5.2017

Auroran artesaani


kuvat: Kai Kantola

Koulukeittiömme yllätti jälleen kerran.

Ruokapalveluisäntä Kaitsu kehitteli koululle ja päiväkodille oman reseptinsä mukaisen nimikkoleivän, juhlistamaan uuden Auroran ensimmäisen lukukauden päättymistä.

Suussa sulavan herkullinen leipä syötiin hetkessä loppuun, ja sitä toivottiin myös tuleviin toiveruokapäiviin.


22.5.2017

Kiinan kielen ryhmät retkellä

Kiinan kieltä opiskelevat oppilaamme tekivät jo perinteeksi muodostuneen keväisen opintoretkensä Helsingin yliopiston Konfutse-instituuttiin.

Kuvat retkeltä otti Osmo Hupli

Kuutosten kevätretki Turkuun

Tiistaina 16.5. Auroran kuudennet luokat tekivät retken keväiseen Turkuun. Kohteina olivat Turun linna ja Luostarinmäen käsityöläismuseo. Erityisesti linnan vankityrmät jäivät mieleen. Retki onnistui hyvin ja onneksi oli myös aurinkoinen sää.

Kuvat: Ulriika Huima, Julia Uotila ja Osmo Hupli

Kotiratasoutukisojen hopeamitali Auroraan


Maaliskuun alussa tutuistuimme koululla kotiratasoutuun ja sen innoittamana lähdimme mukaan koulujen finaalitapahtumaan. Aurorasta osallistui kaksi kuudennen luokan joukkuetta. Kilpailu soudettiin Kartanonkosken koululla, Vantaalla 19.5.

Joukkueet soutivat viestinä neljän oppilaan ryhmissä, kukin oppilas souti 500 metrin matkan. Viesti oli lennokas ja äänekäs, ja vaihdot tapahtuivat nopeasti. Kannustaminen oli korvia huumaavaa ja kaikilla oli äänet käheinä!

Toinen joukkue voitti hopeaa ja toinen tuli hienosti tiukassa kilpailussa viidenneksi. Mukana joukkueissa soutivat Helmi Olli, Inka Tuulaniemi, Enni Suomi, Camilla Kotaviita, Julius Jormalainen, Arttu Laaksonen, Rasmus Mattila, Eeli Rantala ja Ella Kampuri. Joukkueen mukana huoltajina toimivat Tarita Vähä-Vahe ja Julia Uotila.

Kuvat ja teksti: Julia Uotila

Kari ”Coach Kari” Helander

Tämä artikkeli kuvineen ja videolinkkeineen on suoraan lainattu 18.5.2017 Helsingin Sanomista.

Valmentaja Kari Helander suosi urheilullista lastaan toisten lastensa kustannuksella – nyt hän opettaa muita vanhempia välttämään saman virheen


Vanhempi voi olla harrastavan nuoren voimavara tai lannistaja, sanoo Kari ”Coach Kari” Helander. Hän koki itse lapsena, miltä vaativa isä tuntuu. Helander on myös Anja Snellmanin vieraana HSTV:n Arka paikka -keskusteluohjelmassa.

Videoklipsi Arka Paikka-ohjelman (HSTV) haastattelusta.


TAKTIIKAT oli hiottu. Kundit olivat valmiina koitokseen.

Kari Helander johdatti valmentamansa varhaisteini-ikäisten jalkapallojoukkueen pukukopista kentälle.

Yhtäkkiä pojat lamaantuivat.

”Ne näki, että ’voi ei, noilla on nuo kaksi huippupelaajaa’”, Helander, 58, sanoo.

Helander komensi koko poppoon takaisin pukukoppiin. Hän sanoi, että ei se näin mene. Että me olemme treenanneet ja meillä on hyvä jengi.

Tunnelma ei noussut. Helander päätti kokeilla jotain muuta. Hän oli lukenut, että lihasten pullistelu nostaa testosteronitasoja ja vähentää stressihormonin määrää.

”Sanoin, että nyt pullistelemaan peilin eteen. Siellä oli rimppakinttujen ja narukäsien näyttely, mutta pikkuhiljaa kundit alkoi näyttelemään toisilleen, että ’katsos tätä hauberia!’ Sanoin, että nyt me mennään kentälle niin, että hyvä kun edes mahdutaan sinne!”

Voitto tuli, mutta ei se ole homman pointti.

Pointti on se, että Helander sai luotua nuoriin itseluottamusta, ja itseluottamuksesta tulee menestyviä urheilijoita ja – ennen kaikkea – iloisia urheilijoita.

Kari Helander eli ”Coach Kari” on tehnyt pitkän pelaaja- ja valmennusuran nuorten parissa. Nykyään Helander on vanhempien valmentaja, eli hän luennoi aikuisille siitä, miten nuorta kannattaa tukea urheiluharrastuksessa.

Oman lapsuutensa ja omien lastensa ansioista Helander tuntee aiheensa. Hän ja hänen isänsä ovat kumpikin tehneet virheitä, jotka Helander haluaisi vanhempien välttävän.

Kari Helanderin isä keräsi poikansa urheilusuorituksista leikekirjan.

HELANDER oli nuorena espoolaisena lahjakas urheilija, ja Helanderin isä huomasi sen varhain.

Helanderin mukaan isä oli rakastava vanhempi, mutta hän ei osannut näyttää sitä oikealla tavalla.

”Jos tein kaksi maalia pelissä, isä kysyi, että mikset tehnyt kolmea. Äidille olin hyvä sellaisena kuin olen, isälle en tuntunut koskaan riittävän. Isä yritti elää omaa toteutumatonta urheilu-uraansa minun kauttani.”

Helanderiin lapsuus ja nuoruus olivat urheilua, urheilua ja vielä vähän urheilua. Jalkapallo oli hänen päälajinsa. Hän pelasi Mestaruussarjaa, joka vastaa nykyajan Veikkausliigaa.

1980-luvulla parikymppinen Helander pääsi armeijan jälkeen pelaamaan Yhdysvaltoihin Florida Strikers -joukkueeseen. Sen piti olla vain lyhyt komennus, mutta Helander rakastui, meni naimisiin ja hankki lapsia Yhdysvalloissa.

Hän pelasi kolmekymppiseksi asti jalkapalloa puoliksi ammatikseen, kunnes erään ottelun tiimellyksessä tulevaisuus sai uuden suunnan.

HELANDERIN joukkuetoveri heitti sivurajaheiton, ja Helander otti pallon haltuunsa. Hän lähti juoksemaan, mutta kaatui yhtäkkiä maahan. Vasemmasta jalasta oli kadonnut kantokyky.

”Ihmettelin, kuka oli potkaissut minua niin kovaa jalkaan, mutta ympärillä ei ollut ketään.”

Helanderin vasemman jalan akillesjänne oli katkennut.

Sairaalassa hän kysyi lääkäriltä, koska pääsee pelaamaan. Lääkäri sanoi, että hänen päämääränsä ovat vähän erilaiset.

”Sanoin, että juu juu, mutta koska pääsen pelaamaan.”

Lääkäri sanoi, että tavoitteena on leikata jalka niin, ettei Helander linkkaa loppuelämäänsä.

”Sanoin, että juu juu, mutta et vieläkään vastannut siihen kysymykseen: koska pääsen pelaamaan?”

Jalkapalloura loppui siihen.

Tilanne ei ollut hyvä. Helanderilla oli vaimo ja kolme lasta. Pelaamisella ei enää rahaa tehty, joten Helander valjasti käyttöön Suomessa hankkimansa kaupallisen koulutuksen. Hän meni töihin suomalaiseen huonekaluliikkeeseen ja eteni firmassa Yhdysvaltain-maajohtajaksi. Helander oli hommissa vuosia, kunnes Suomen lama iski myös tuohon yritykseen.

Ehkä hyvä niin, sillä se antoi Helanderille mahdollisuuden palata urheilun pariin.

”Tuli olo, että haluan antaa urheilulle takaisin, koska olin itse saanut siitä niin paljon.”

Alkoi ura Coach Karina eli vapaasti suomennettuna Koutsi-Karina lasten ja nuorten valmennuksen parissa.

ENSIMMÄINEN valmennettava joukkue Yhdysvalloissa oli Helanderin mukaan ”kuin muovailuvahaa”. Se on kiertoilmaus sille, että joukkue oli kelvoton.

Kahdessa ensimmäisessä ottelussa tuloksena olivat tappiot 11–0 ja 6–0.

Helander ei kuitenkaan luovuttanut, ja voittoja alkoi tulla.

Helanderin valmennusfilosofia perustui muun muassa henkiseen vahvuuteen. Pojat oppivat itseluottamusta nopeasti.

”Olimme menossa finaaliotteluun. Tulin koppiin ja kysyin, että mikä meno. Yksi kundi – 12-vuotias – nousi pystyyn ja julisti, että ’koutsi, minä tulen olemaan ottelun arvokkain pelaaja, tulen pitämään kädessäni mestaruuspokaalia ja olen Sports Illustrated -lehden kannessa.’”

Joukkue voitti lopulta useita mestaruuksia peräkkäin.

HENKISEN vahvuuden lisäksi Helanderin filosofian ydintä on avoin keskustelu sekä pelaajien että vanhempien kanssa.

Juttu on nimittäin niin, että urheilijanuoren vanhemmat voivat olla joko painajainen tai voimavara.

Aina silloin tällöin Suomessakin otsikoihin nousee tapauksia, joissa nuorten urheilijoiden vanhemmat ovat joutuneet käsikähmään toistensa tai valmentajan kanssa.

Tällaiset tilanteet voitaisiin välttää, jos valmentaja ja vanhemmat keskustelisivat enemmän, Helander sanoo.

”Yhdysvalloissa juttelimme niitä näitä vanhempien kanssa pelin jälkeen. Suomessa se menee usein niin, että kun peli on ohi, viimeisetkin autot ovat äkkiä poistuneet parkkipaikalta.”

Puhumattomuus voi johtaa jännitteisiin vanhemman kanssa.

”Vanhempi kannattaa ottaa lähelle. Hän voi olla silloin valtava voimavara, mutta pahimmillaan hän voi olla sellainen riesa, että sitä miettii, miksi koskaan lähti juniorivalmennukseen.”

Helander tietää Suomen tilanteen, sillä hän toimii nyt Suomessa. Kuutisen vuotta sitten hän tuli takaisin Suomeen hoitamaan sairastuneita vanhempiaan. Nyt hän on mukana muun muassa Esport Eaglesin toiminnassa ja tekee yhteistyötä Haukilahden urheilulukion kanssa.

HELANDERILLA ei ole psykologin, liikunta-alan saati pedagogin koulutusta. Valmentajana hän on itseoppinut.

”Olen sitä mieltä, että minulla on sen verran kokemusta näistä hommista, että minulla on paljon annettavaa.”

Helander koki poikana, miltä vaativa isä tuntuu. Hän tietää pelaajana ja valmentajana, millaista pukukoppielämä on, ja hän on kohdannut satoja vanhempia ja nuoria Yhdysvalloissa ja Suomessa.

Lisäksi hän on oppinut kolmen pojan isänä, millaista on olla liian vaativa vanhempi. Kaikki Helanderin lapset eivät nimittäin olleet yhtä innostuneita urheilusta.

”Jos muut pojat kyselivät vaikka kalaan, usein tuli lähdettyä sen urheilijapojan kanssa mieluummin vaikka koriskentälle. Voi että se harmittaa jälkeenpäin, ettei ollut tasapuolinen.”

Ihan kuin hänen nykyään edesmennyt isänsä: Helanderin sisko jäi isältään paitsioon, koska tätä kiinnosti lähinnä urheilullinen Kari.

”Isä sanoi viimeisinä vuosinaan, että voi että kun olisi tajunnut.”



SUOMI on Helanderin mukaan maailman kärkimaita siinä, kuinka suuri prosentti varhaisteineistä lopettaa urheiluharrastuksen seuratoiminnassa. Tämän ehkäisemiseksi kannattaisi keskittyä siihen, onko nuorella kivaa, Helander sanoo.

”Se on sen lapsen tai nuoren, ei vanhemman harrastus. Kerran vuodessa voisi ottaa varikkopysähdyksen ja käydä läpi, kiinnostaako laji vielä, ja jos kiinnostaa, millä tasolla. Ja mitä lapsi ikinä sanookaan, tukee lasta siinä päätöksessä.”

Myös arvoja olisi tärkeää opettaa, Helander sanoo. Treeneistä tullessa automatkalla ei esimerkiksi kannata aina kysyä, montako maalia teit. Voi vaikka kehua, kuinka nuori auttoi joukkuetoveria: syötti jalkapallon maalintekijälle ja asetti jouk­kueen edun omansa edelle. Siitä taidosta on hyötyä aikuisena.

”Terve uhrautuminen on toisten auttamista. On sosiaalinen vahvuus, kun osaa auttaa muita sen sijaan, että ajattelisi aina ensisijaisesti omaa etuaan.”

Tämä saattaa kuulostaa ihan pehmoiselta. Mitalejahan sieltä kisoista mennään hakemaan.

Juuri tämä on suomalaisten ongelma, Helander sanoo. Se on sitä tuloshakuisuutta, joka synnyttää epäonnistumisen pelkoa, ja pelko luo huonoja tuloksia.

”Jos asetetaan liikaa paineita, moni lopettaa lajin, koska se tuntuu niin ahdistavalta ja puisevalta.”

Parhaisiin tuloksiin voitaisiin siis ehkä päästä paradoksaalisesti niin, että ei painoteta tuloksia.

Ja toisaalta, jos niitä tuloksia ei näinkään tulisi, niin mitä sitten?

Urheiluahan se vain on.


Helander on myös Anja Snellmanin vieraana HSTV:n Arka paikka -keskusteluohjelmassa. Katso koko haastattelu tästä.
Kari Helander Anja Snellmanin haastattelussa

00:40 / 15:49


Fakta

Kari Helander


Kuka?

Kari Helander eli ”Coach Kari” on 58-vuotias vanhempien, valmentajien ja urheiluseurojen valmentaja. Asuu Espoossa vaimon kanssa. Kolme aikuista poikaa asuvat Yhdysvalloissa.

Mistä tunnetaan?

Luennoi urheiluseuroissa ja kouluissa vanhemmille siitä, miten nuorta voi tukea urheiluharrastuksen ja koulun parissa. Kannustaa avoimeen keskusteluun sekä arvojen ja henkisen vahvuuden korostamiseen silkan tuloshakuisuuden sijaan.

Mistä ei tunneta?

On innokas golfaaja ja Rolling Stones -fani. Helander on käynyt useilla Rolling Stonesin keikoilla sekä Suomessa että Yhdysvalloissa. 

11.5.2017

Auroran ympäristöagentit

Auroran koulu on ollut tänä lukuvuotena mukana HSY:n (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) kummikoulu-toiminnassa.

Kummivuosi on sisältänyt ympäristö-kasvatuskokonaisuuden koko koululle. Lukuvuoteen on kuulunut esimerkiksi yhteinen päivänavaus, ympäristö-kasvattajan pitämät oppitunnit sekä koulun oman ympäristötyöryhmän toiminta.

Oppilaista koostuva työryhmä äänesti nimekseen Auroran koulun ympäristö-agentit. Agentit ovat tehneet itsenäisiä koko koulua koskevia tehtäviä ja vieneet luokkiin yhteisiä tehtäviä toteutettaviksi. Lukuvuoden aikana ympäristöagentit ovat muun muassa seuranneet ruokahävikkiä, lajittelua ja kierrätystä.

Nyt haaste lähtee myös koteihin:



2.5.2017

Koko koulun paralympiapäivä

Liikuntaryhmämme teki hyvän hakemuksen, sillä pääsimme lähes 200 koulun joukosta mukaan Paralympiakomitean keväiselle kiertueelle. Lajikokeilujen kiertue alkoi Aurorasta ja käy toukokuun aikana vielä yhdessätoista koulussa
eri puolilla Suomea.  



Minivideoita paralympiapäivän lajeista löytyy

Oppilasparlamentin oma päivä


Oppilasparlamentin jäsenet ohjaajineen järjestivät
jo perinteeksi muuttuneen osallistamispäivän.
Päivän aikana sai osallistua lukuisiin valitsemiinsa kerhoihin, joita ohjasivat eri-ikäiset oppilaat itse.